Monen illan googlettelun tuloksena löysin eilen jotain konkreettista, johon tarttua. Nimittäin artikkelin, Mitä kerron synnyttäjälle jonka sikiö on perätilassa. Artikkelin on tehnyt Kirsi Kuismanen, Jukka Uotila, ja Pertti Kirkinen. Luin koko artikkelin ajatuksella ja vilkaisin myös siinä olleet lähdeviitteet. Artikkelissa käytiin kattavasti läpi synnytystapoja sekä sikiön käännösyritystä. Linkki teokseen löytyy tämän blogitekstin lopusta.

Olen monen monta päivää tässä pohtinut, saatuani kuulla odottavani perätilavauvaa, että mitä teen asian kanssa. Mihin suuntaan akllistun ja mikä olisi paras vaihtoehto sekä minulle, mutta myös vauvalle. Olen etsinyt tietoa perätilasynnytyksestä alateitse ja sectiolla sekä käännösyrotyksen riskeistä. Mutta tiedot on lähinnä olleet muiden odottajien kokemuksia, ei niinkään faktaa johon voisi tarttua ja jossa olisi kunnollisia lukuja. Jotta voisin arvioida ja päättää mikä on parasta meille kahdelle. Yllättävää kyllä, mies ei halua osallistua päätöksen tekoon, koska kokee, että päätös on minun synnyttäjänä.

Ennen eilista iltaa olin sitä mieltä, että käännöstä yritetään ehdottomasti, mikäli vauva on vielä tiistaina perätilassa. Jos jokin menisi vikaan, niin hätäsektio olisi pelastamassa. Vaan eihän se niin taida olla. Riski sikiön kuolemaan on 1/1000-5000 käännettyä lasta. Ja ensisyksynä neljännen luokan aloittaa minun 1/1000 poikani, joka oli riski tulla raskaaksi hormoonikierukalla. En ehkä kuitenkaan halua lähteä niihin arpajaisiin, joissa on olemassa se mahdollisuus että ristiäiset muuttuvatkin hautajaisiksi. Sen verran moneen epätodennäköiseen skenarioon olen omassa elämässäni törmännyt, jotta tämän mahdollisuuden jätän mieluusti välistä. Miehelle ilmaisin asian näin: "Ei me tehdä mitään äidillä, joka on ihan sekaisin ja hajalla, jos kuitenkin on mahdollisuus saada lapsi perätilasta huolimatta turvallisesti maailmaan."

Nyt sitten tenkkapoota aiheutata vielä synnytystapa. Perätila on melko riskitön, kun se on huolellisesti suunniteltu ja seurattu. Tosin syntyvä lapsi kärsii useammin hapenpuutteesta juurikin tässä synnytystavassa, kuin raivotarjonnalla tai sectiolla syntyvät, ja ensimmäiset apgarpisteet ovat usein huonommat. Mutta sitten taas pitkällä aikavälillä mikään näistä synnytyksistä ei ole ilmeisesti jättänyt jälkiä sen enempää lapsiin. Ongelmia on ollut niissä synnytyksissä, joissa seuranta on ollut puuttellista. Toisaaltaan perätila synnytys on poikalapsille rankempi, kuin tytöille ja pojat saattavat syntyä sukukalleudet mustelmilla. Artikkelista ei ihan selvinnyt mitä tämä lapsen kannalta tarkoittaa, noin muutoin kuin kivun osalta.

Ja sitten sectio. Noh, siinä olen vaarassa oikeastaan ainoastaan minä ja pahimmassa tapauksessa viisi lasta jää äidittömäksi. Ja nyt olisis itten arvttava mustelmilal olevien sukukalleuksien ja section väliltä. Se jääköön kuitenkin tisitain jälkeiseksi murheeksi, jos muksu ei ole tajunnut kääntyä oikein päin.

Ja tässä linkki PDF-tiedostoon, josta saa kattavasti tietoa perätilavauvan odottamisesta: http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94041.pdf