Huomenna pyörähtäisi 27 raskausviikko! Aika hurjaa ajatella, että 14 viikon päästä meillä saattaa jo olla vauva! Apua!!! Mihin tää aika on juossut ja kadonnut? Juurihan mä koetin unohtaa kovasti olevani raskaana, jotta en putoaisi pilvilinnoistani kovinkana kipeästi. Pudotusta ei onneksi tullut ja toivottavasti ei tulekkaan.

Äippäraha päätöksen olen jo kelalata saanut, se tuli viikossa! Taloudellisempaa olisi ollut ihan äityslomalle jääminen huhtikuussa, mutta en raaski. Toistaiseksi kaikista krempoista huolimatta kahden koulun käyminen on sujunnut aika sutjakkaasti, vaikkakaan ei kivuttomasti. Toisinaan on tehnyt mieli repiä hiuksia ja karjua sekä kiukutella kotona :) En juurikaan saa rauhaissa opiskeluaikaa kuin iltaisin, jolloin olen ihan totaalisen väsynyt. Miehen kotona olo ei auta, kun hänen PITÄISI viihdyttää tuota pientä miestä, joka ei siis oikein toteudu. Ja samoin tein kun suuntaan koulutehtövien pariin, niin minusta tulee suoranainen pakkomielle meidän pikku-ukolle. Ei toivoakaan, että saisin rauhassa tehdä tehtäviä, ehei. Toisinaan joudun lukkiutumaan keittiöön ja kieltämään sinne tulon, joka sitten pahoittaa pienen ihmisen mielen :(

Ensi keväänä pitäisikin olla jo lukion päättötodistus kourassa ja muutama aine viellä kirjoittamista vaille valmis. Sen lisäksi olen todennäköisesti valmistunut myös ammattikoulusta, ellen sittens iirrä työssä oppimista kesälle ja syksylle 2015. Se on vielä auki, että kuinka asian kanssa toimin. Johan tässä on jo kohta kaksi vuotta opiskeltu ja näemmä siihen harjaantuu :) Ei ole tuntunut sen rankemmalta kahden koulun käynti verrattaessa siihen, kun kävin pelkkää iltalukiota. Tosin työssäaoppiminen siihen samaan syssyyn voi ehkä jo olla liikaa...joten olen valmis venyttämään ammattipuolen opintoja puolella vuodella.

Masuvauvan liikkeet ovat käyneet aina vaan voimakkaammiksi ja nyt jo pienen käsissäkin on voimaa :) Masussa pyöritään jos missäkin asennossa ja potkunyrkkeillään usein poikittain :) Joskus öisin tulee herättyä herran jumppatuokioihin vaikkakin useimmin siihen, että jalka tuntuu saavan suonenvedon. Että voikin olla inha vaiva! Onneksi olen välttynyt krapmeilta kuitenkin. Mutta se on saattanut vaatia tunnin käyksentelyä aamuyön tunteina ja pohkeen hierontaa sekä varovaista venyttelyä.

Hankinta listaan haasteita on tuonnut meidän reissu, joka meni jokseenkin poskelleen. Ei ihan niinkuin Trömsöössä, ei edes sinne päin. Ja reissuta koitui yllättävä muutaman sadan euron lisäkulu, joka on tässä taloudessa iso raha ja tarkoittaa sitä että joutuu hieman tarkemmin pohtimaan mitä tarvitaan ja millä aikataululla. Esimerkiksi sänky menee nyt uusien vaunujen edelle, sillä en voi parvessa nukkua. Ja sitten tulee turvakaukalo vauvalle sekä jatkettava sänky meidän pätkälle. Ja vasta sitten (todennäköisesti kun tämä lapsi on jo maailmassa) on vaunujen aika. Siihen asti mennään niillä, mitä meillä on. Epäkäytännölliset yhdistelmät ja viimeisiä vetävät (mutta yhä toimivat) Pre Prego Pliko3:set. Ja pakko on kehua noita meidän rattaita, ne on ihan parhaat! Tänäänkin tuolla loskassa tehtiin 5 km lenkki ja takas tullessa aioissa roikkui kauppakassit (niitä muuten saa hurjan määrän mahtumaan aisoihin!) ja kyllähän ne kulki vaikka eivät tietenkään niin ketterästi kuin isopyöräiset vaunut tai rattaat.

Toisinaan mua hirvittää, että katselen viimeistä opiskeluvuottani liian vaaleanpunaisten lasien läpi eikä tavoitteeni ole ollenkaan realistiset. Mutta sitten taas toisaaltaan..olenhan touhunut jos jonkin näköistä kahden viimeisimmän äippälomista lähtien, että olen jaksanut pysytellä kotona hoitamassa näitä murusiani. Salaa kyllä toivon, että joulu/tammikuussa voisin jo karata töihin työssäoppimisen merkeissä ja isukki saisi kokeilla koti-isän elämää.

Ja hei tärkein meinasi unohtua, nimittäin ennakoivat supistukset! Harkkasupistuksia tulee lähes päivittäin. Hassuinta on se, että niitä tulee useimmin kauppareissujen lomassa vaikka olisi kuinka kevyet kantamukset tai vaan kun kotna hölläilen. Mutta koulussa tai koulumatkoilla ei ollenkaan :D