Viime yönä mä heräsin panikoimaan mun pikkari tilannetta :D Aamuyön tunteina heräsin ajatukseen, että mulla ei ole lipastossa kuin vain stringejä ja jos synnytys alkaisi, niin tajuaisikohan mies tuoda mulle normialkkarit sairaalaan :D Ihan järkeenkäyvä paniikin aihe, kun ottaa huomioon että ainuttakaan kestovaippaa ei ole pesty tai vauvan vaatteita ja sänkykin on vielä laittamatta (tai no patja hankkimatta). Ja mä panikoin sitä, että jousunko lähtemään siaraalasta juuri synnyttäneenä stringeillä!

Aamulla olin puolikuollut ja tän päivän suunnitelma oli, että pyhitän koko päivän pelkille koulujutuille. Aamupäivästä en jaksanut oikeastaan mitään. Haahuilin vaan onnellisena ympäri kämppää. Sitten iski pakottava tarve ryhtyä pesemään vaunukopan kankaita ja patjaa. Hyttysverkkokin tuli pestyä.

Urakan jälkeen tiedossa oli kauppareissu ja sitämyöten tuli myös tutti hankittua tulokkaalle. Tai itseasiassa kaksi. Meillä opetetaan tutille, enkä ole koskaan kokenut, että tutti vaikeuttaisi imetystä. Ja ilmeisesti tutti myös ehkäisee kätkytkuolemaa.

Iltapäivän haahuilin taasen, vaikka kouluhommia piti tehdä. Mietin, ettäaloitan esniviikolal vauvan tavaroiden pyykkäämisen ja paikoilleen laiton. Ihan vaan, jos käännösyritys päätyykin hätäsektioon tai tapahtuu jotain muuta yllättävää. On miehelle kivempi, kun täällä on edes osittain asiat reilassa, eikä itsenikään tarvitse stressata.

Vaan kuinkas kävi. Kuuden aikaan illalla iski ihan järjettömän pakottava tarve alkaa katsomaan mitä vaatteita meillä oikein vauvalle edes on (juu, en ole yhtään käynyt lävitse meidän vauvavaatteita) ja aloin lajittelemaan pienimpiä pesua varten. Aika raa'alla kädellä raakkasin vaatteita. Ja sitten kestovaipat, sama homma. Kohta olikin kone pyörimässä ja huomasin repiväni yhdestä kaapista hyllystä alas tavaraa, jotta saan vauvan vaatteille tilaa ja niins iinä vaan kävi, että nyt on puolet vaatteista ja vaipoista valmiina. Toinen puoli odottaa lajiteltuna (juuh, että meiskin pystyy sen tekemään) makkarin lattialla pusseissa. Samaan syssyyn tuli mysö vaihdettua keittiöön yksi verho :) 

Tiitiäinen on tänään möngertänyt mahassa aikalailla ja navan kohdalla on kova pallura. Siitä en tiedä, että onko kyseessä pylly vai pää, mutta sen tiedän, että pienen herran pää ei enää paina oikeanpuoleisia kylkiluita. Ja koska paineen tunne tuli takaisin täänään, joka on loistanut poissaolollaan muutaman viikon, niin elättelen toivoa, että jätkän pätkä on tajunnut pyörähtää oikeaan synnytysasentoon :) Mahakin on selkeesti valahtanut alaspäin, joten ehkä...ehkä rouva fortuna on ollut armollinen.