Vaikka tiedänkin, ettei vähäiset oireet tai oireettomuus osle syy huolestua, niin se huoletta siltikin. Raskaus tuntuu epätodelliselta, kun ei ole raskaana oleva olo. Sen jopa unohtaa hetkittäin.

Lauantaina, kun viikkoja oli 6+2, syöksähti suuhun todella voimakas verenmaku. Säikähdin, sillä mastui siltä, että sitä verta olisi ollut suu täynnä. Oli pakko mennä näyttämään suuta miehelle ja pyytää, että katsoo onko suu täynnä verta. En tajunnut, että olisin voinut itsekkin sen peilistä tarkistaa. Kun mies kurkkasi suuhun ja totesi, ettei verestä näkynyt merkkiäkään (vaikka olisin voinut vannoa maun suhteen, että sitä siellä oli), niin muistin sen olevan yksi raskausoire. Siis raudanmaku. Tosin en muista koskaan tunteneeni sitä niin vahvasti, ainoastaan lievää pientä metallinmakua suussa.

Illalla, kun olin muutama tunti aikaisemmin tuhonnut antaumuksella yhden pizzan aloin voimaan todella pahoin. Olo oli kuin merisairaalla, eikä pahoinvointi lakannut millään. Sitä ei vienyt vesi, ei mehu, eikä ruoka pois. Kymmennen jälkeen illlalla, kun annoin periksi Nukkumatin vaatimuksille ja kipusin sänkyyn ei uni meinannut tulla ollenkaan. Pahoinvointi vain yltyi entistä vellovammaksi. Ei tämä tosin ollut ensimmäinen kerta, kun huono-olo iski illalla. Ilmeisesti kuulun siihen kastiin, joka tässä raskaudessa voi huonosti, kun kello lyö yhdeksän ja aurinko on jo laskenut. Tähän asti pahoinvointi on vain ollut lievää ja häipynyt suhteellisen nopeasti kiusaamasta. Tosin sunnuntai iltana en voinut pahoin oikeastaan yhtään.