Keskiviikkona, uuvuttavan kauppareissun jälkeen, touhusin keittiössä niitä surullisen kuuluisia keittiöhommia, joissa olen surkea. Yhtä'äkkiä oli pakko pysähtyä. *Muks*. Oliko tuo? Pakko sen oli olla! *Muks,muks,muks*. Liikkeitä, ihan ilmiselviä liikkeitä!

Ensimmäinen yhteydenotto, kommunikaatio, minun ja pienen tiitiäisen välillä. Ja jo viikolla 15+6! Ja näin ollen olen saanut pieniä yhteydenottoja jokaikinen päivä. Varmistuksen siitä, ettei pieni sydän ole väsähtänyt kesken matkan.