Uh. Selvää on se, että kun joku menee ketuiksi, niins itten alkaa menemään monikin asia. Ja eilen täällä kotona oli kaksi kikkeliotsaista aikusta, joita keljutti ihan urakalla. Ensiksi itselläni oli neuvola, jossa ultrassa todettiin, että pieni mies on perätilassa! Voi helvatan helvata. Ensimmäinen ajtus oli, että jasso, minähän en sektioon mene. Kaikkein eniten pelkään sektiota ja näen jo sieluni silmin, miten hyperventiloin ja oksennan itkua tuhertaen leikausalin lattialle. Siis perse edellä synnyttämään. Niin ajattelin, kunnes selvisi, että synnytystä ei käynnistetä vaan odotellaan rauhassa, että se käynnistyy. Juu, ei. Ei todellakaan.

Joten parin viikon päästä koetetaan ulkokäännöstä, mikäli pätkä ei ole kääntynyt raivotarjontaan. Ja jos ei, niin sitten mietitään mitä tehdään, mikäli käännös ei onnistu. Vaikka tiedän, että vauvan paino tarkistetaan todella tarkkaan, niin en mitenkään päin pysty luottamaan siihen että painoarvio pitäisi paikkansa. Joka ikisestä lapsesta on vakuuteltu, että ovat alle neljäkiloisia. Ja vain yksi lapsista on ollut. Loput kolmet ovat olleet 4080g. 4365g ja 4114g. Joten jos synnytys ei käynnisty viimeistään viikolla 38, niin se on sektio. Kökkö!

Noh, neuvolan jälkeen ukko lähti korjailemaan autoa ja tadaa, eihän siitä mitään tullut. Tänään on haettava uusi osa, joten katsastusta ei saada tänään tehtyä, joka tarkoitata sitä, että emmem pääse hakemaan miehen tyttöä meille. Vaan likka tulee huomenna äitinsä kyydissä ja on vain yhden yön. Harmittaa ihan vietävästi likan puolesta!

Ja huomenna lähden julksilla hakemaan sitten vaunuja ja koska kyseessä on erillinen ratas ja koppaosa, joita ei voi kiinnittää samaan aikaan, sekä kaukalo, niin jotkut osat on kannettava sitten kädessä :D Mutta jos hyvin käy, niin saan samalla treffattua tuttuja..ehkä.