Yhdeksäs raskausviikko on jo hyvässä käynnissä. Oireet sen kuin vahvistuvat, mutta epävarmuus jyllää yhä. Tosiasia, jonka olen joutunut hyväksymään. Onneksi neuvolaan on enää kymmenen päivää.

Tämä aamu alkoi minulla kehoni muutoksia ihmetellessä. Noustessani ylös, tuntuivat rinnat kipeimmiltä, kuin koskaan ennen tässä raskaudessa. Ja isommilta! Jokseenkin surullista, että kun tissini vihdoin ovat isot ja raskaat, juurikin miehen mieleen (vaikka tuo ei koskaan ole rintojani pienuudesta arvostellut) niin seksin saralla rintani ovat silloin käyttökelvottomat. Ei niihin voi ksokea, kun ne ovat niin kipeät, että pelkkä hipaisu tuntuu inhottavalta (kävelystä aj liikkumisesta puhumattakaan). Sitten kun kipuilu loppuu alkaa maidon valuminen. Joillekkin toki se on fetissi yli muiden, mutta ei kyllä meillä.

En tiedä miksi luontoäiti on hoitanut asian niin, että yksi (ei kaikilla toki) naisen erogeenisimmistä alueistas lakkaa olemasta sitä, raskauden ja imetyksen ajan. Näin ainakin minulla. Maitomeijereistäni ei ole miehelle muuta, kuin visuaalista iloa. Jokseenkin sääli.

Mahan turvotus on tasoittunut, mutta pieni kumpu minulla on. Ilmeisesti kasvava kohtu on työntänyt sisäelimiäni ylöspäin, sillä vatsan vetämien sisään ei kadota mahaani samoin tavoin, kuin silloin kun en ole raskaana. Kohtu kuitenkin on viellä häpyluun alla piilossa, mutta hiljalleen se alkaa sieltä nousemaan :)

Auton suhteen olemme päässeet kompromissiin ja aselepoon. Tosin siihen pisteeseen pääsy vaati muutamat erittäin kiivaat keskustelut minun puoleltani, mies parka!