Tästä varmaan tulee varsinainen valituspostaus, sillä en ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat raskaana olosta. En ollenkaan. Ja nyt tämä raskaus on ruvennut ihan kunnolla tuntumaan, sillä en voi enää kumarrella kunnolla ja istuminenkin tekee ajoittain vaikeeta. Olen aika varma, että kroppani on liian vanha raskauteen :D

Viimeisen viikon aikana oloni on käynyt epämukavasta tukalaksi. Istuminen käy mahan päälle. Olo on lievästi samanlainen kuin supistuksissa. Supistuksia mahan kiristely ei kuitenkaan ole, mutta mahanahkani tuntuu kinnaavan vastaan sekä sisäelimeni. Ihan kuin yksiö olisi liian ahdas sen asukkaalle. Kumartelu tuntuu epämukavalta ja lyhyetkin kävelymatkat saavat keuhkot kirvelemään ja kuulostan siltä, kuin olisin yrittänyt 50km:n maratoonin nopeusennätystä.Eikä oikein missään vaatteissa ole hyvä, ei edes mammavaatteissa. Kaikki puristaa ikävästi mahaa ja tekisi mieli olla vain kääriytyneenä ilmavaan lakanaan. Se ei vain ole mahdollista.

Olen myös muuttanut öiksi olohuoneen sohvalle, sillä sängyn patja on liian kova. Lonkat ja kyljet herättävät minut öisin kipuilemalla ja kääntyminen on työn ja tuskan takana, kun lantio huutaa hoosiannaa. Puhumattakaan meidän parvelle kiipeämisestä tai sieltä alas kapuamisesta. äärettömän inhottavaa hommaa! Joten olen päätynyt viettämään yöni ihastuttavan pehmoisella sohvalla kolmeen peittoon sotkeutuneena. Niitä kun ei mielestäni koskaan voi olla liikaa.

Ja sitten on tämä liikkuvainen Tirriäinen. En tiedä mitä liikuntaa hän harrastaa, mutta tosinaan liikkeet ovat enemmänkin inhottavia kuin suloisia. Tunenn kuinka lantioni krompsuu ja sisälläni muljahtelee ällöttävästi. En ole ollenkaan muistanut, että vauvan liikkeet voivat olal ajoittain näin inhan tuntuisia! Vai ovatko ne vain tämän yksilön kanssa? Kaiken lisäksi Tirriäinen tuntuu valjastaneen virtsarakkoni trampoliiniksi. Olen monet kerrat joutunut paukuttamaan vessan ovea, sen ollessa varattuna ja vaatinut kovaäänisesti, että pääsen pöntölle ennenkuin lattia lainehtii. Ja tätä olisi vielä ainakin 19 viikkoa edessä ja aina vaan pahenevana. Jaiks!