Perjantai ja lauantai yön mä valvoin katsellen Call the midwife sarjaa netflixistä. En siksi, että sarja olisi ollut jotenkin erityisen hyvä (yllättävää kyllä, musta se ei ole erityisen hyvä) vaan koska mua supisteli. Inhottavan niistä teki sen,e ttä ne eivät selvästikkään olleet "nyt käynistyy synnytys" supistuksia, vaikkakin niin vähän pelkäsin, että saattaisi lopulta käydä. Vaan supistuksia, jotka laittoivat kampeamaan sohvalta (tai sängystä) ylös 15-20 min välein. Ei toivoakaan, että olisi voinut maata niiden aikana. Ja osan kanssa ei kyennyt edes istumaan vaan oli noustava seisomaan ja kävelemään.

Neljän aikoihin aamuyöstä mä päätin menemään nukkumaan, silläkin uhalla, että synnyttäisin sohvalle. Joka tosin oli erittäin epätodennäköistä. Siinä 6 sentin hujakoilla kun usein tulee sellaista verestävää vuotoa, joka viimein antaa ymmärtää, että nyt ollaan synnyttämässä eikä vaan harjoitella. Kahdesti heräsin supistuksiin ja lopullisesti nousin ylös kahdeksan pintaan. Olo oli kuin olisi katujyrän alle jäänyt. Jalat oli hapoilla (???) ja olo tosi kurja. Sen verran kurja, että kävin oksentamassakin kahdesti päivän kuluessa.

Viimeyön vietinkin untenmailla ruhtinaalliset 10 tuntia! Ihan luksusta. Ja päivällä otin vielä päikkäritkin. Virtaa löytyi koulutehtävien tekoon ja sainkin yhden kettumaisen tehtävän valmiiksi :) Ja olo on omallatavllaan nyt mitä mainioin. Supistuksia, juurikin niitä supistuksia, tulee silloin tällöin pitkin päivää. Ei mitään sellaista, että tarvitsisi pelätä lähteä synnyttämään. On kuitenkin kiva tietää,e ttä kohtu vielä musitaa millaisilla supistuksilla muksu pitäisi maailmaan saada :)

Ja millaisia ne supistukset sitten on? Ne on itseasiassa todella yksilöllisiä. Itselläni ne eivät ole menkkamaisia (paitsi maatessa) tai vedä reisiin. Ei, ne tuntuvat puristavalta ja kiristävältä vanteelta mahan ympärillä. Se ei niinkään satu, mutta tuntuu epämukavalta. Ihan kuin joku haluaisi mankeloida sisuskalut läpi ahtaasta aukosta. Puristavaa, mutta ei niinkään polttavaa. Ja niiden intesiteetti nousee hiljalleen. Eli se puristava tunne käy sitä kovemmaksi, mitä enemmän on auki. Voisi sanoa, että ne käyttäytyvät hiukan samoin, kuin verenpaineen mittaus käsivarresta. Ensin puristaa vähän ja se puristus vaan kovenee ja sitten laantuu, kun ilma pääsee pois siitä käsihihnasta. Mutta niin, että hiljalleen se puristuksen huippu vaan kovenee ja kovenee. Sellaisilta mun synnytyssupistukset on tuntuneet, silloin kun ne ei ole olleet käynistettyjä ja olen tajunnut olal ylhäällä, enkä piiloutua peiton alle :)