Kahdeksas raskausviikko on nyt virallisesti käynnistynyt. Olon vielläkin varsin epävarma raskauden, tai pikemminkin elämän, suhteen. On kovin vaikeaa yrittää ajatella, että Toukokuussa sylissä oikeasti olisi pieni nyytti. Otin kuitenkin eilen itseäni niskasta kiinni ja varasin ensimmäisen neuvola-ajan. Pakkohan sinne kuitenkin on mennä, jos mielin päästä NP-ultraan. Ajan sain (neuvolan lasketuna,jan mukaan) viikolle 9+6, eli kymmenennen raskausviikon loppupuoliskolle. Neuvolan tätskä suostui siihen, että kokeillaan, josko saisimme sydänääniä kuuluviin tuolloin. Toivottavasti sieltä ne sydänäänet löytyisivät, jotta asia konkretisoituisi itselleni. Toisaaltaan tässä on puolensakin. Aika ei tunnu menevän hitaasti, kun ei osaa oikein sisäistää sitä, että sisällä olisi elämää.

Vaikka mieli ei täysin raskautta pysty sisäistämään, niin järkevä puoli minussa suunnittelee asioita sitä silmällä pitäen, että perheessä on uusi jäsen kesän korvilla. Ja tähän kuuluu oleellisesti auton hankinta, joka tosin on ollut ostoslistalla jo pitkään. Omat haasteensa tähän ostokseen tuovat raha, jota ei ole käytettävissä oikeastaan yhtään sekä henkilömäärä joka tässä perheessä on iso. Joten auton olisi hyvä olla seitsemän paikkainen. Kun siihen vielä lisätään mies, joka ei halua rumaa autoa (mutta perustelee sen "turvallisuudella") niin soppa on aikalailla valmis.

Autot, joihin olisi varaa ja joihin mahtuu seitsemän ihmistä ovat rumia, yök! Lisäpenkit hirveän näköisiä, hyi hyi. Epäkäytännölliset autot, joihin meillä on varaa ovat taas juuri niitä ukon unelma-autoja. Väri on oikea, ullkonäkö on oikea ja auto on juurikin passeli. Ainoa miinus on, että niihin mahtuu perheen seitsemästä (kohta kahdeksasta) jäsenestä vain viisi kyytiin.

Edellisen auton mies hankki kysymättä minulta mitään ja jo silloin oli puhetta 7-paikkaisesta autosta. Tuon autohankinnan jälkeen sovittiin, että seuraava auto on sitten se tila-auto johon mahdumme kaikki kyytiin. Ja nyt, kun sen uuden auton hankinta on ajankohtainen (vanhamme on seissyt vuodenpäivät homehtumassa korjauskelvottomana parkkipaikalla) niin ne tila-autot eivät kelpaakkaan. Mies katselee niinkin käytännöllisiä kaaroja, joissa on vain kolme ovea ja auttamattoman pieni takatila. Varsinkin kahden turvaistuimen ja yhden korokeistuimen kanssa. Ja kun olen torpannut ehdokkaat, sillä minulla on kokemusta kolmesta lapsesta ja kolmiovisesta autosta, niin olen saanut ukaasin, että tilalleni autoa valitsemaan pääsee miehen veli kun ei minulle mikään miehen ehdottama kelpaa :D

Kuinka ukot voikin joissain asioissa olla niin saamarin epäkäytännöllisiä?