Välillä mua hirvittää, kun katson mun oikeaa jalkaa. Se on ihan järkyttävän näköinen! Suonikohjua ja verenpurkaumaa pitkin jalkaa. Välillä en voi kun vaan taivastella ääneen. Toisinaan iskee paniikki, että paheneekohan tää viellä? Ja jos, niin miten pahaksi? Ällöä!

Muodonmuutoksen on kokenut myös mun synnytysvärkkini. Se muistuttaa lähinnä puista ladon ovea, joka on turvonnut kosteudesta muotopuoleksi. Iyyyh! Toisaaltaan taas, on kireä kuin viulunkieli :D Jos nyt jotain positiivista täytyy hakea :/ Sekin tieto lämmittää ainoastaan miestä, ei niinkään minua. Lähinnä hirvittää, että miten tän umpeenturvonneen toosan kanssa synnytetään yhtään lasta?!

Nyt kohtu tai vauva, tai varmaankin molemmat, on alkaneet painamaan kylkiluita. Todella inhottavaa ja jopa kivuliastakin. Istuminen tekee kipeää sekä on hankalaa. Joutuu tauvuttamaan selkää taakse päin, jotta kylkiluihin ei särkisi.Ja vielä olisi noin 12 viikkoa, ellei enemmänkin, edessä!

Supistuksia ja omituisia jomotuksia sekä särkyjä tulee aika-ajoittain. Ne olen ohittanut kiinnittämättä sen suurempaa huomiota asiaan. Näitä oli neljännenkin lapsen odotusaikana ja jopa estolääkitykselläkin kävin varmuudeksi. Mutta eivät ne mitään saaneet aikaan, muuta kuin epävarmuuttaa siitä, että osaanko lähteä synnyttämään. Ja no, synnärillä haukuinkin supistukset tehottomiksi ja mitättömiksi, jotka ei aikaan saa mitään (kun lapsivettä oli jo lorahdellut), mutta olinkin 5 cm auki! Jos olisin ollut kotona, niin tuskin ihan heti olisin sairaallle lähtenyt :D

Välillä oma huolettomuus noita ennakoivia supistuksia kohtaan mietityttää. Otankohan vähän liian rennosti? Pitäisikö suuhtautua niihin vakavammin, kuin mitä nyt teen? Mitäs jos nämä ovatkin sitten niitä inhottavia ja salakavalia supistuksia, jotka tekevätkin tuhojaan ja paahdaan onnellisen tietämättömänä menemään?

Tätä ennen on tuntunut, että aika menee siivillä (ja tosinaan vielläkin saatan "unohtaa" olevani raskaana) ja toukokuu lähestyy joksenkin hurjaa vauhtia. Niin nyt viimeisen viikon, se on tuntunut matelevan. Samaan aikaan kun aika matelee se myös loppuu kesken! On ihan liikaa kaikkea mitä pitäisi tehdä ja hankkia sekä saada valmiiksi. Ja tuntuu ettei aika saati raha riitä kaikkeen, mitä pitäisi saada just nyt heti, mielellään jo eilen. Vaikka hyvällä mallillahan täällä kaikki on ja oikeastaan jopa edellä aikataluaan osa asioista. Että ei tässä kiire tai hengenhätä ole, jos vaan tämä pieni ihminen malttaa pysyä yksiössään loppuun asti (mielellään jopa vähän yli). Enkä mä näe mitään syytä miksi ei pysisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä?

Tähän asti Herra on tuntunut ainakin viihtyvän hyvin :) Möyrii mahassa poikittain, pää ylöspäin ja alaspäin. Inhottavin asento on poikittain, kun jalat ja pää puskee sivuille :/ silloin on aika tukala olo itsellä. Ja virkeimillään tämä pikkuvekkuli on näihin aikoihin, keskellä yötä. Heräilen jopa herran jumppatuokioihin, kun hytkyn sängyssä mahan liikeistä :D