Viimeisen viikon mulle on iskenyt aika-ajoittain synnytys paniikki ja on tullut konkreettisemmaksi se, että joudun ihan oikeasti synnyttämään :D Luulisi, että näin jo neljän lapsen äitinä se olisi itsestään selvää, mutta ei. Mun on pakko myöntää, etten haluaisi, pelkkä ajatuskin oksettaa. Kummallisinta on se, että kaikki synnytykset on menneet varsin mallikkaasti ja kahdessa viimeisessä ei ole tullut edes repeämiä, vaikka pojat on olleet painoiltaan 4365g ja 4114g. Ja mä olen normaalisti (ei raskaana) 50kg hukkapätkä, jolla on pituutta hikisesti (ja mittaajasta riippuen) 159cm. Eikä lantiosta ole tietoakaan, paitsi ne 10kk synnytyksen jälkeen, jolloin mulla on havaittava lantio :D

Mä en mitään muuta synnytyksessä kammoksu kuin ponnistusvaihetta. Se on ikävin ja hirvein koko jutussa. Joka kerta mä olen ihan yhtä paniikissa, vaikka onneksi kroppa ei siitä paniikista ole moksiskaan. Eikä se oikeastaan edes ole hirveätä silloin, kun tilanne on päällä ja ponnistuttaa. Mutta jälkeenpäin se aina hirvittää sekä etukäteen myös! Edellisessä raskaudessa, joka meni kesken, aloin synnytyksen panikoinnin jo heti plussasta. Valvoin useasti sen kuuden viikon aikana, jolloin tiesin olevani raskaana ja ja hyperventiloin kun edes yritin ajatella, että täytyy synnyttää. Toisaaltaan vielä kamalampaa olisi joutua sektioon. 

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet aika kamalia. Nukkumisesta ei tule paljoa mitään. Herään vähintään 2h välein joko kipuihin tai vessahätään. Harkkasupistukset ovat kipeitä ja menkkajomotuksen kaltaisia. Saavat selän ja mahan polttelemaan sekä minut irvistelemään ja kiroilemaan, jopa lasten kuullen :/ ja maha meenee auttamattomasti sekaisin. Kävin tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanteenkin näiden vuoksi, mutta eivät olleet tehneet mitään, Sama juttu se oli edellisenkin muksun kanssa. Joten en ole heittäytynyt sänkyyn makailemaan. Tai no, siis hetkeksi kyllä, kun on tullut suppareita. Ne nimitääin väsyttävät!

Ja ihan kuin nämä ei riittäisi, niin olen saanut kivaksi kaveriksi myös peräpukaman! Ja se tekee vessassa käynnin sekä nukkumisen aika ikäväksi :( Lisäksi poitsulainen potkii oikeaan kylkeen niin mojovasti, että kylkiluut on kipeytyneet ja kipu vetää sitten lapaluun ihan jumiin. Jokseenkin kauhulla odotan,e ttä mitä muuta kremppaa tässä vielä n. 7-viikon aikana ilmaantuu.