Hassua, jotenkin mä olin kuvitellut, että suurimmat tyrskyt pahoinvoinnin saralla alkavat olemaan ohi. Tätä päivää ennen, ei ole tarvinnut pönttöä halailla. Tänään sitten senkin edestä. Inhottavinta koko asiassa on se, että oksennusta ei tule, mutta maha kääntyy ylösalaisin ja joudun yökkäämään. Se sattuu mahaan aika vietävästi, kun maha kouristelee oksennusrefleksin kourissa, mutta mitään ei vaan nouse ylös. Kahvin keittoon kului tänään minulla siis 20 minuuttia, kun tyttärelle aamukaffeeta yritin saada aikaseksi.  Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olins aanut vain puhtaan suodatinpussin pannuun, sillä aina kun tulin keittiöön jouduin juoksemaan takaisin vessaan. Kerrassaan inhottavaa ja jokseenkin hämmentävää, nämä näin myöhäiset raskausoireet.

Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että jso tämä raskaus päätyy elävään lapseen sylissä, tulee tämä lapsi olemaan varsinainen aamuvirkku ja todennäköisesti huono-uninen sellainen. Nimittäin oma unirytmini on mennyt ihan sekaisin! Heräilen tunninvälein ja pienetkin rasahdukset saavat havahtumaan hereille ja nukahtaminen on vaikeaa. Tämän lisäksi nousen ylös ammu viiden ja seiskan välillä, silloinkin kun mitään syytä herätä ei ole. En vaan kykene makoilemaan enää sängyssä! Ja minä olen se, joka voisi nukkua posottaa iltapäivään asti jos annettaisiin, tai olin. En näemmä enää. Ja voi että nuo varhaiset aamut verottavat! Aivan kamalasti. Jo kahdentoista jälkeen rukoilen, että päivä valuu nopeasti iltaan ja pääsen yöunille. Muutamina päivinä olen ihan tosissani harkinnut ruotsinristeilyn vaaramista itselleni yksinään, jotta pääsisin nukkumaan muutamaksi vuorokaudeksi putkeen ja valmiiseen pöytään. Ajatus houkuttaa luvattoman paljon. Ja joudun sen ehkä toteuttamaan, mikäli unet jäävät näin vähiin kotona. Aamuisin uniani häirii mies ja uhmis ja iltaisin sekä öisin teini ja koira. Ja ihan jo hirvittää mitä se on sitten, kun tässä on viellä vastasyntynyt vauva!